Vinmonopolet

Perjantaina vierailimme kolmatta kertaa Norjalaisessa viinakaupassa. Nyt ensimmäistä kertaa myös ostimme jotain, pullon valkoviiniä :) Meidät kutsuttiin syömään tortilloja islantilaisen Aronin luokse, ja ajattelimme siis olla kohteliaita :) Matkaa lähimpään Vinmonopoletiin on "vain" 40 km. Onneksi kaksi muuta islantilaisvahvistusta halusivat lähteä sinne myös kauppaan ja niinpä matkustimme Renaan heidän autollaan. Matka oli vähän jännittävä, kun noilla norskeilla ei oo mitään käytöstapoja liikenteessä. Varsinkin rekka-autot on tosi pelottavia. Tapasimme matkalla myös poliisiautoja, ne eivät onneksi olleet meistä kiinnostuneita :) Takaisin tullessa käytimme maisemareittiä, ei ollut paljon vaivaa muista autoista :)

Tänään oli tosi kuuma päivä :) Meidän piti lukea tenttiin ja niin me myös teimme, mutta ei kovin ahkerasti kumminkaan. Me vaan istuttiin/maattiin auringossa aamupäivä. Sitten ajateltiin syödä jotain ja lähteä ostamaan jäätelöä lähikaupasta. Mä laitoin hameen päälle ja lyhensin sitä vähän, että saisin jalkoihin enemmän rusketusta. Mari kääräisi myös caprien lahkeet ylöspäin ja niin lähdimme jäätelöretkelle. Me saatiin paljon tööttäyksiä ohi ajavilta autoilta... En tiedä, onko se kivaa vai ei? No, kun tulimme takaisin koululle, meillä oli aika kuuma. Päätimme siis vilvoitella hetken sisällä ja mennä sitten vielä vähän ottamaan aurinkoa kunnolla ;)

Tunnin päästä vaihdoimme bikinit vaatteitten alle ja keräsimme tenttimonisteet ja muut tarpeelliset tavarat mukaan ja suuntasimme hiirifarmin taakse ottamaan oikein kunnolla aurinkoa. Tarkoituksena oli löytää sellainen paikka, ettei kukaan(pojat) näkis meitä siellä. No, siinä sitten, kun oltiin maattu jotain puoli tuntia puolialastomana keskellä peltoa, Salome huomasi, että pojilla on itse asiassa ihan suora näköala keittiön ikkunasta sinne, missä me makoiltiin. Ehkä se ei kuitenkaan ollut niin vaarallista, niin me sitten päätettiin jatkaa vaan auringonottoa. Sitten tuli aika lähteä suihkuun ja Aronin luo.

Aron oli valmistellut meille oikein hyvät tarjoilut: Tortilloja kaikilla mahdollisilla täytteillä ja jälkiruoaksi teetä/kaffetta ja jäätelöä suolapähkinöillä ja suklaakastikkeella, nam! Se oli tosi hyvän makuista :) Sitten kun kaikki oli syöty, mä, Mari ja Salome lähdettiin katsomaan kummitustaloa. Se on autiotalo Aronin naapurissa, josta tulva oli aikanaan vienyt lattian mennessään. Sinne päästäksemme meidän piti kahlata pikku jorpakon yli (nythän on tulva-aika joka lammikossa). Koska meillä oli jalat märkänä eikä kunnollisia vaatteita, päätimme mennä katsomaan sitä lähemmin joskus toiste. Aron oli sytyttänyt pihalle nuotion, ja siinä sitten koko porukalla istuttiin ja puheltiin kaikenmaailman juttuja niin kauan, kunnes tuli tarpeeksi kylmä ja päätimme lähteä takaisin Evenstadiin.

Nyt olen menossa nukkumaan. Huomenna on sunnuntai, saa nukkua pitkään :) Huomenna on myös Holmgeirin synttärit, jonkinmoista biletystä siis luvassa. Ja maanantaina meillä ei taaskaan ole koulua <3

Exploring Norway

Nonnii, on tosiaan vähä vierähtäny kun oon viimmeks tarinoita kirjotellu.. Kiirettä on pukannu ja on pitäny kaikee muuta väsätä. Tosiaan toi Sini kertokin jo meidän jäljitys matkoista.. Me käytiin myös yhtenä viikonloppuna 18.5-> Oslossa. Se oli aika kiva kaupunki, semmonen sopivan kokonen muttei niinkää sopivan hintanen.. Shoppailtiin siellä lauantai ja sitte sunnuntai me vietettiin kulttuurin parissa eri vierailtiin erinäisissä nähtävyyksissä. Sini poistuikin seurastamme lauantai ehtoona kohti tsekkiä, sillä on sieltä sitte omat tarinansa.. Viikinkilaiva museo oli kyllä aika vaikuttava! Ne laivat oli tosi hyvin säilyny muutaman tuhat vuotta. Tuoreita siis! Sit vierailtii myös luonnontieteellisessä museossa ja siä oli kokonainen fossiili t-rex, oli aika kookas.. Kyllä jos sellanen kävelis kadulla vastaan niin vaihtasin suuntaa nopeesti..

Tollasella paatilla ne seilaili halki merien.. Ei sopis mun mahalle...

Kiltti pikku dino, älä pure!

Sitten me käytiin hiihtelemässä vuorilla yx perjantai. Oli aivan ihana päivä. Melkei t-paita kelit ja silti oli yli metri lunta! Harvemmin kotosalla niin käy. Hiihdeltiin siellä siis pari tuntia ja nautittiin auringosta ja ulko-ilmasta. Nähtiin me pari kiirunaa ja yksi riekko. Illemalla samana perjantaina minä ja Sweitsin ystävämme Salome liityttiin Norjalaisten tyttöjen seuraan kun ne oli menossa mettään yöksi kuunteleen teeren soidinta. Oltiin siis yötä ihan taivas alla ilman telttaa, mutta ei tullu ees kylmä. Tytöt oli varannu kaikkee herkku ruokaa mukaan, kuten metsä-kaurista nuotiolla! hmm. No teeriä me ei liioin kuultu kun nukahettiin niin sikeesti et se meni ohi. Aamusella kun suunnattiin matka takas päin niin nähtiin kyllä monta teertä suon laidalla. Että kyllä ne siellä oli.

Maisemia hiihtoretkeltämme

Sitte siitä seuraava viikko olikin yhtä häslinkiä.. Meillä oli vieraita koti-suomesta. Sinin Tero ja Opettajamme Lotta päätti tulla meille kylään. Vappuna täälä oli semmoset kemut että huh! Koulu tarjos kaikille illallista (valmistuville ja meille vaihtareille). Menussa ei oltu liikaa nuukailtu! Lihaa oli joka lähtöön. Mettäkaurista, hirveä, poroa, hevosta, kanaa ja sikaa ja lohta tietty! Heppa on muuten hyvää! Juomapuoli ei ollu paljoo sen heikompi! Bileet jatku virallisen osion jälkeen sitte rakkaassa biotooppenissa vähemmän virallisissa merkeissä. Koko koulu tuntu olevan mukana juhlimassa, henkilökunta ja rehtori mukaan lukien.. (vois olla tuomarniemellä tästäkin jotain opittavaa..) Koulun bändi soitteli musaa aina välillä ja muutenki oli tooosi kivaa! Mun kohdalla ilta tais venähtää aamuun, mutta ei sen väliä! Oli aivan huippua!

Seuraavana aamuna (tuoreena ainakin mä) suuntasimme hyvin aikaisin kohti Elverumia viemään Lottaa bussille, sen jälkee me palattiin hetkeksi huilaamaan ja lähettiin Sinin ja Teron kanssa kohti Trondheimia. Matkalla oli aika huikeet maisemat, etenki kun otettiin maisemareittejä vähän väliä. Säät ei olis paljo paremmin voinu taas meitä suosia, sama kuin Oslossa. Trondheimissa me illallistettiin yhessä ihanassa italialaisessa ravintolassa jossa joimme ehkä ainaki mun mielestä parasta viiniä mitä oon ikinä maistanu. Semmosta Rose-viiniä sisiliasta. jamii!! Seuraava päivä me sit ostoskeltiin Trondheimissa ja sitte lähettiin kohti kotia (tai siis Evenstadia). Tää viikko on kulunu opiskelun ja ulkoilun parissa. Maanataina me täytettiin kansallisvelvollisuuksiamme ja kattottiin kuinka Norja hävis Suomelle jääkiekossa, sääli vaan ettei Norjalaiset liittyny meidän seuraan.. mistä lie johtu. Meillä on täs ny pari koetta tulossa joten tarttee lukee. Kevät on viimmeinkin saapunut Norjaan. Ulkona oon melki 20'c lämmintä ja tekis mieli vaa maata auringos mut ei auta. tarttee lukee! (niinkun huomaatte kuinka aktiivisti nytkin luen..)

Trondheim

Kahtellaan taas, ja osan lukija kunnastani tapaankin kovin pian pinellä (miltei autiolla) saarella keskellä atlanttia.

Hade bra!

Kevat tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli...

Nyt onkin sopivasti tasan kuukausi aikaa edellisestä tuotoksesta blogiimme. Toivottavasti silti joku jaksaa vielä käydä tarkastamassa, ollaanko me hengissä ;)

Kulunut kuukausi on ollut hyvin, hyvin tapahtumarikas. Meillä on ollut tosi rankkaa koulunkäyntiä, sitten vähän vähemmän rankkaa ja nyt on kolmen tentin rupeama tulossa. Säätila on vaihdellut melko paljon, toisinaan alas on tullut lunta ja räntää puhumattakaan vanhoista ämmistä, ja nyt sitten on ilmeisesti toinen viikko putkeen ihanaa hellesäätä :) Ja, viikonlopuksi on luvattu yli 20 astetta lämmintä! Huippua!

Mistähän sitä aloittas... Hmm, niin. Harvoin Tuomarniemellä on muuten nähty helikopteria parkeissa keskellä pihaa :) Täällä niin tapahtui maaliskuun lopulla. Laitanpa teille kuvan todisteeksi siitä... ;) Kuva on otettu meidän ikkunasta :p Helikopterikotiinkuljetuksen sai eräs tutkija, joka oli ollut pari viikkoa kiinnittelemässä GPS-pantoja saksanhirviin. Kyllä mekin sit joskus ;)




Huhtikuun puolessavälissä, kaiken kiireen keskellä, meillä oli eräänä maanantaina carnivore managementiä. Meille kerrottiin aamupäivällä, että jossain on nähty karhun ja suden jälkiä, ja että me päästäis katsomaan niitä! Jee! Kaiken lisäksi päivä oli tosi kaunis ja aurinkoinen ja lämmin ja niinpä me vietimme ihanan lomapäivän maastossa :)

Eka me ajeltiin jotain 45 km koilliseen päin Evenstadista. Tie oli aika mokkulainen, mutta onneksi meillä oli koulun auto käytössä, niin ei tarvinnut autoa kauheasti surra. Matkan varrella näimme ison ison järven, siitä oli jäät jo lähtenyt. Ja myöhemmin me kuultiin, ettei se ollut jäätynyt edes umpeen asti tänä talvena. Hieno järvi se oli kuitenkin. Ajoimme järven toiselle puolelle etsimään karhun jälkiä, ja sieltähän niitä sitten löytyi, yllättäen jonkun vuoren päältä. Jäljet oli jotain kaks päivää vanhoja ja vähän sulanu, mut kyllä ne silti oli aika vaikuttavat. Jälkien koko ei ollut kovin iso, ei siis ilmeisesti niiden omistajakaan. Niitä siinä aikamme seurailtiin, mutta ei jaksettu mennä kauas, kun ei siellä ollu mitään erikoista nähtävää. Ja sitäpaitsi suden jäljet odottivat katselijoitansa.. Eipä muuta kuin auto ympäri ja matka jatkukoon.


Hieno iso järvi, se on kuulemma 300 m syvä..


Karhun tassun jälki ja avainkortti

Arvoisa oppaamme kertoi, että ei ollut aivan varma missä kohtaa suden jäljet olivat. Sudet olivat kuitenkin ylittäneet tien, millä ajoimme ja meidän piti löytää tämä ylityspaikka. Me ajettiin ylös mutkaista ja melko jyrkkääkin tietä, pois laaksosta ja ihailimme hienoja vuoristomaisemia :) Vasemmalla puolella tietä näimme aivan valtavan hienon vuoren, mikä näytti suunnattomalta jäätelökikkareelta, tai sokerihuurretulta kakkuselta. Pysähdyimme näköalapaikalle ottamaan kuvia tästä sokeritoppavuoresta ja aikamme lumihangessa möyrittyämme jatkoimme matkaa. Me ajettiin jonnekin varmaan sadan kilometrin päähän Evenstadista, tosi hiljaa ja jokaisen elukan jäljen kohdalla pysättiin tarkistamaan, olisko se suden jälki. Saavuimme jollekin sillalle missä oli hienot näköalat ja me haluttiin ottaa kuvia taas tosi paljon. Oppaamme myös kertoi, että nyt me käännytään takas, kun ei ne sudet oo kuitenkaan ylittäny tätä jokea. Siinä sitten sillalla seistessämme opas huomasi yhtäkkiä ne suden jäljet alhaalla joen rannalla. Jee! Emme siis lannistuneet vaan jatkoimme jälleen ylityspaikan etsintää. Se tuntui melko turhauttavalta. Lopulta, ehkä puolentoista tunnin edestakaisin ajelun jälkeen ne jäljet viimein löytyi, toki me olimme ajamassa neljättä kertaa niiden ohi…


Sokeritoppavuori, ~1700 m mpy


Susi on mennyt siitä...

Ei muuta kuin autot parkkiin ja seuraamaan suden jälkiä. Hienoa, viimeinkin jotain toimintaa! Siellä sitten käppäilimme hankikannolla, ainakin metrin syvyinen hanki ja aurinko paistoi. Ei me niitä suden jälkiäkään kauaa jaksettu seurata, kun ne oli muutaman päivän vanhoja nekin, ja ne sudet, ainakin kaksi sutta, saattoi olla jo Renassa asti, minne siitä paikasta on varmaan.. ainakin 120 km matkaa. Päivä alkoi jo sitä paitsi olla pulkassa, ja meidän piti valmistella power point-esityksiä, joten päätimme sitten lähteä takaisin Evenstadiin. Oppaamme ei kuitenkaan päässyt lähtemään vielä, kun se oli omalla Pajerolla liikkeellä ja sillä on automaattilukko autossa ja avaimet autossa sisällä. Se sitten odotteli veljeänsä tuomaan vara-avaimia.. :D

Paluumatkalla oli vielä pakko ottaa lisää kuvia ja sen lisäksi me käytiin vielä Koppangissa ostamassa pakolliset lomajäätelöt, nam :)


Sokeritoppavuori sumussa :)

Nyt en jaksa kirjoittaa enää enempää, kun pitäis lukea tenttiinkin ja kaikkee.

Meille kuuluu siis ihan hyvää tänne, olemme elossa. Marilla tosin tuntuu olevan hiukan kipeä olo. Viime viikolla oli hillittömät bileet täällä, mutta niistä kerrotaan sitten kun jaksetaan :)

Täältä on muuten kaikki lumet sulanu yhtäkkiä pois, hassua.

Heippa kaikille ja haleja! <3