Kiirusta pitää..

Tää on tämmösiiki jossain.. apuaa!!


Hei taas kaikki rakkaat lukijamme (teitä on varmaa kasapäin!) Tosiaan on ollu pientä taukoo, mutta toivottavasti se ei ole teitä lannistanut.. Meillä on täällä aika moinen häslinki päällä. Kouluhommia pukkaa joka röörästä sisää. Pitää tehä Wildlife managementin powerpoit sulkeiset mulla aiheena on Suomen suurpedot ja niiden hoito. Sinillä on suomeen tuotujen lajien edittely ja hoito, siitä ei vaa oikee tunnu löytyvän tietoo... Sitte meidän tarttis saada se radiotelemetrian data analyysit ja raportit pulkkaan kans tällä viikolla kun yks ryhmämme jäsenistä poistuu islantiin riekkoja jahtaamaan.. Se vähä tökkii joka suunasta, data analyysit ei etene ku ohjelmat on nii hämäriä et ei niitä osaa ees urpot käyttää (en kyl tiä varmaksi, otantani tutimuksessa on kovin kapea). Sitte se raportti osuus kaan ei oikee etent ku pitäs kirjottaa raporttii data analysoinnista jota ei oo viä tehty, mut onneks on viä 2 päivää aikaa!!! Sitte meillä on luvassa muitaki esitelmii esim kalataloudesta ja toinen riistanhoidosta ja norskin puhekoe yms kivaa tässä jonkun ajan kuluttua luvassa.. Että on niin tylsää ku ei oo mitää TEKEMISTÄ!


Nooh ei kaikki ole niin pahaa miltä näyttää, musta on itte asias ihan kiva väsäillä noita juttuja.. Lauantaina käytiin nauttimassa sity atmosfääriä Elverumin hirveessä metropolissa. Se oli aika pienehkö kaupunki kait, paha sanoo. oli siä silti kivasti kauppoja ja muuta. Siellä ollessa me visiteerattiin myös norjan metsämuseossa. Se oli tosi kiva museo. Siel oli kaikkee metsästyksestä kalastuksesta ja metsätaloudesta, useilta eri aikakausilta. Kivointa ehkä oli kaikki hienosti täytetyt elukat. Siellä oli siis kaikki Norjan villi elukat täytettyinä. Ainaki mä luulen et ne oli kaikki siä. Jääkarhukin oli siä, se on aika himmeen kokonen elukka, suorastaan jäätävä!

jäätävä jää karhu ja joku turisti

Sellasta täällä on ollu viimme päivinä.. aika kuluu liian nopeeta!

Mitä kuuluu kaikille?

Aika se vaan viilettää kovaa vauhtia eikä tahdo aina oikein riittää. Siltä meistä ainakin tuntuu tällä hetkellä.

Kirjoittelussa onkin ollut jo ainakin kahden viikon tauko, suurin syy tähän on se, että pistäydyimme lomailemassa -missäs muualla kuin Nikkarilassa ;) No, tietysti vietimme useamman päivän myös kotona ja ystäviä tavatessa. Loma tuntui yllättävän pitkältä ja ainakin minusta oikein loman tuntuiselta lomalta :)

Paluumatka Norjaan sujui menomatkaan nähden melko ”mielenkiintoisissa” merkeissä. Ensinnäkin, koska lähdimme 1.pääsiäispäivänä eli sunnuntaina iltalähdöllä Turusta, laiva oli aivan täynnä väkeä. Massa koostui lähinnä lapsiperheistä ja venäläisistä. Venäläiset toikin matkan alkuun oman vivahteensa. Ihan hillitön kansa! Mä olen maanantaihin asti koittanut jotenkin vaan olla välittämättä niistä, onhan joka kansakunnalla omat tapansa ja kulttuurinsa. Tällä kertaa ne vaan ylitti munkin sietokykyni. Voiko olla niin töykeää, tunkevaa kansaa oikeasti olemassa? Tai kai ne sit vaan on sellasia, että on pakko kävellä pienen opiskelijatytön hillittömän laukun päälle kun on niin helvetillinen kiire pois laivasta!?!?! Mä en käsitä.. Mä jouduin jopa kiroamaan juuri kyseiselle henkilölle, kun ei s****** voida kattoo mihin ollaan menossa…

No, se niistä venäläisistä. Ruotsalaiset järjesti meille myös mukavia ylläreitä. Aamulla olimme klo 6.30 Tukholman satamassa. Laivalta ostimme bussilipun keskustaan, niin sen avulla ajeltiin sitten centralstationille. Siellä istuimme 3 tuntia odottamassa, että junamme lähtisi kohti vaihtoasemaamme Kristinehamnia. Kyseinen asema osoittautui kovin pieneksi asemaksi, missä oli onneksi mahdollisuus päästä sisälle odottamaan. Seuraavaa junaa meidän piti odotella melkein kaksi tuntia. Kun sitten astuimme sisään sinne odottelusaliin, huomasimme, ettei meidän seuraavaa junaa mainittukaan saapuvien/lähtevien junien listassa. Mitä ihmettä? Kävi ilmi, että kaikki 60 ihmistä, jotka siellä pienen pienessä salissa olivat, odottivat samaa mokomaa junaa, mikä ei pääsiäisen takia kulkenutkaan. Onneksi SJ(Ruotsin rautatieyhtiö) lähetti meille sitten kaksi bussia, eikä me loppujen lopuksi oltu kuin tunti jäljessä ”aikataulusta” kun vihdoin pääsimme Kongsvingeriin, missä Mondeo odotteli meitä.

Mua jännitti kovasti, onko Mondeo kunnossa odoteltuaan koko kymmenen päivää meitä siellä ihan oudossa vieraassa paikassa. Onneksi kukaan ei ollut käynyt väkivaltaiseksi, ainakaan Mondeota kohtaan ja minä olin onnellinen, ehkäpä myös autoni. Kukaties :)

Siitä jatkoimme matkaa mutta ei vieläkään ilman ”kommelluksia”. Mondeossa aika ajoin esiintyvä ongelma esiintyi matkan varrella hyvin voimakkaasti. Koko matkan Kongsvingeristä Evenstadiin(170 km) ajoin ilman matka- ja bensamittaria. Onneksi mokomat mittarit toimi ekat pari kilometriä, niin huomasin, että bensa oli aika finaaleissa. Ei me sitten kuitenkaan käyty tankkaamassa, oltiin jo niin väsyneitä kaikista päivän tapahtumista.

Se siittä matkasta.

Täällä olikin sitten ihan samanlaista kuin lähtiessä, paitsi ettei satanu. Lunta oli tainnut tulla jokunen sentti lisää, ehkä kymmenen, mutta ei mitään suurempia. Tiistaina tuli vielä lisää lunta mutta sitten taivas selkeni ja aurinko sulatti kaikki uudet lumet pois. Keskiviikkona ja torstaina täällä oli aivan mahtava kevätilma! Ja meitä harmitti, kun me jouduttiin olemaan kaiket päivät sisällä kuuntelemassa jotain tylsää opettajaa, joka haisi vanhalle viinalle ja jonka piti kertoa meille jotain Norjan metsätaloudesta. Hän kuitenkin halusi taas hieman poiketa aiheesta ja kertoi mm. ajastaan armeijassa. Keskiviikkona minä ja Mari päätettiin illalla lähteä kuvaamaan maisemia Evenstadlialta käsin. Olipa hienot maisemat, kun aurinko oli laskemassa, lunta oli paljon ja laaksoon oli tosi hyvät näkymät :) Siinä sitten juuri, kun pääsimme ylimpään kohtaan, minne autolla voi ajaa, sekä bensa- että nopeusmittari(tai oikeastaan niitä ohjaava anturi) päätti ruveta toimimaan. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Kuvia tarpeeksi näpsittyämme huristimme suorinta tietä n. 13 km päähän bensa-asemalle :)







Tänään, ihan vaan perjantain kunniaksi, teimme kouluhommia klo yhdestätoista klo kahteenkymmeneneenyhteen asti illalla. Toki meillä oli parin tunnin ruoka- ja lepotauko siinä välissä. Aika rankkaa se oli kuitenkin. Kai se joskus sitten antaa takaisin?

Ja sitten, tämän pitkän kirjoituksen lopuksi toivoisin että kaikki, jotka lukevat meidän blogia, (tai ainakin ne, jotka jaksoivat tämän paatoksen lukea loppuun asti) jättäisivät jonkinlaisen kommentin. Edes joku? Olisi kiva tietää kuinka paljon meillä on lukijoita ja keistä lukijakuntamme koostuu :)

Hauskaa viikonloppua kaikille, me menemme huomenna tutustumaan Norjan metsätalousmuseoon ja Norjalaiseen Alkoon ;)

Hirviä kuuntelemassa.. aika hiljasta on

lähetyksiä vastaan ottamassa... piip...piip..zzhhsrrrhhz....piip

Nyt on tämän päivän jäljitykset saatu tehtyä ja uudet listat kirjotettua huomista varten. Korvissa tosin edelleen kuuluu kohinaa ja hajanaista piippailua.. Silmissä vilisee hirviä.

Niille joilla ei ole vielä infoa meidän ryhmätyön sisällöstä: Barara antoi meille ryhmätyön aiheeksi pannoitettujen hirvien jäljittämisen radio vastaan-ottimen ja antennin avulla. Meidän tarvii siis 5 päivän ajan käydä aamuin, illoin tuolla vuorilla (imsdalenin laaksossa paremminkin)kuuntelemassa 7 eri hirvosta 4 eri paikalta ja sit kirjottaa tiedot ylös ja syöttää ne koneelle joskus kun muistetaan..

maisemat senkun huononee..

Elikkä ollaan siis koko päivä oltu oikeestaa kyhäämäs meidän ryhmätyö materiaalia. Aamu/päivä sujui kohtuu hyvin, saatiin noin 3 paikkaa hyviä signaaleja, sitte meidän rakas lähetin ei enää halunnu vastaan ottaa mitää, sai ehkä kiintiönsä täyteen. Päivän aikana tutustuimme paikallisiin eläin kantoihin, saldona 2 m.kaurista 1 pyy ja n20 hirvee ellei enempääkin. Perehdyttiin myös jonkun verran autojen lykkäämiseen kun aina ei autot jaksanu koko matkaa ylös lumisia teitä. No tultiin kotiin keitteleen kaffia ja paparia, kyllä niillä eväillä jaksaa! Sitte otettiin vähä lepoo ja taas lähettiin hämärtyvään metsään. Tosin me ei saatu yhtään piippausta ensimmäisestä paikasta joten jatkettiin toiselle, siinä matkan varrella nähtiin hirviä pannat kaulassa joten mielissämme heräsi pieni epäilyksen hiven että vastaanottimemme on ehkä rikki, jos hirvet ovat paikalla ja kone ei vaa piipitä. No rikkihän se oli.. Avattii ja kattottii mitä se on syöny, sieltä oli yks johto poikki.. eli 2 h työ oli hukkaan heitetty. Ei aivan, nähtiin me taas paljo hirviä ja kuultiin helmipöllön puputusta. Huomen aamulla jatketaan klo5.45 joten mä meen kohta petiin.

hirviä lounastamassa

Mutta kerrotaas sitten teille rakkaille kuulijoille vähän meidän lauantaisesta seikkailusta.. Aamusella mentiin ettimään maanantaina metsään jääneitä radiopantoja, barara sano et ei siin mee ku tunti... well 2 and a halv hours later we found them.. Sit me oltiin illkasi sovittu rehvit e.lääkäri sarin ja muutaman m.kauriin kanssa, m.kauris ei vaan suvainnut tulla sovittuun tapaamiseen. Oltiin siis mukana kun sari &co yritti pannottaa metsäkaurista uudella hienolla gps pannalla, mutta nukutus nuoli ei ilmeisesti osunu hyvässä kulmassa (eli nukutus aine ei vaikuttanut) ja yli tunnin etsiskelyjen jälkeen ei mettästä löytynyt ku se nuoli. Joten me mennään taas joskus toiste kokeileen onneemme.

Eräs hirvi joka ei meitä hirveesti pelännyt

Tää jatkuva mettässä rämpiminen yli polven ulottuvassa hangessa alkaa käyrä vähä lihasten päälle, me ollaan sinin kaa uskomattomii lihas kimppuja ku me tullaan täältä pois, jos tää samaa menoo jatkuu.

Huomenna me jatketaan carnivore managementtia kokopäivä ja käydään tietty kuuntelemassa hirviä kans.. Mutta nyt mä hiivin suihkun kautta kohti peittoa ja tyynyä.. zzzz

Sini lumenpaksuus mittarina, kaikki jotka tunnistaa sinin voivat sis päätellä että hanki on aika syvä.

Päivityksiä, osa 1/1

Mennyt viikko on mennyt sellasta kiitoa, ettei aika ja jaksaminen ole riittänyt blogin päivittämiseen. Siispä, tässä tapahtumia maanantain jälkeen:

Tiistain teema oli hirvien paikannus, ihan siis käytännössä. Olimme ihan koko päivän ulkona. Aamulla ensin jakauduimme viiteen ryhmään; neljä paikannusryhmää ja yksi koordinointiryhmä. Paikannusryhmille jaettiin passipaikat ja koordinointiryhmä sai mennä koko päiväksi jonkun vuoren päälle pitämään notskia ja koordinoimaan.

Paikannusryhmien vastuullisena tehtävänä oli paikantaa kuutta eri hirveä. Tarkoituksena oli, että joka ryhmä paikantaisi samaan aikaan samaa hirveä. Signaaleja haettiin viiden minuutin välein. Signaalin voimakkuus ja suunta merkittiin sitten ylösottolomakkeelle. Lomakkeelle merkittiin myös mikäli signaalia ei ollut. Hirviä paikannettiin vuorotellen, eli jokaista hirveä paikannettiin puolen tunnin välein. Koko paikannussessio kesti 2,5 tuntia. Ilmojen haltijattaret hellivät ainakin mun ryhmääni… Aurinko paistoi eikä tuullut kuin tunnin verran. Pakkasta oli ehkä 7-10 astetta. Ainut haittapuoli oli se, että kerran kun oltiin paikallaan koko 2,5 tuntia, varpaat oli aika koetuksella. Välillä tuntui, että ne irtoaa… Siksi kävimme vuorotellen kirmaamassa tiellä verenkierron elvyttämiseksi.


Kuuluuko signaalia?

Marin ryhmälle kävi köpelösti, niitten vastaanotin ei toiminut! Ne vaan sitten seisoskeli jossain hirvenruokintapaikalla ja pelas kakkasotaa... Ja sitten ne oli loput ajasta siellä nuotiolla kans. Ja me liityttiin sitten seuraan, kun vihdoin oli kaikki tarvittavat paikannukset paikannettuna. Sit grillattiin makkaraa ja syötiin sitä lompen kanssa ja sit jälkkäriks Barara oli ostanu suklaata. Kun suklaat oli syöty (3 levyä :D) lähdimme takaisin koululle. Myöhemmin kävi ilmi, ettei paikantaminen ollut mennyt ihan niin putkeen kuin piti…. ;)

Illalla sitten minä ja Mari matkattiin Koppangiin. Kohteena oli urheilukauppa, kirjakauppa ja hirvet. Eka marssimme urheilukauppaan(mikä on yllättävän suuri ja monipuolinen verrattuna muihin Koppangin kauppoihin). Siellä haahuilimme ensin aikamme ympäriinsä, kunnes joku viisas mies tuli kysymään et mitä me oikeen tahdottais ostaa? Me ostettiin sitten gamasjerit(hienot!) ja viisas mies osoittautui vielä viisaammaksi, kun antoi meille hilpeät alennukset :D

Sen jälkeen kävimme kirjakaupassa ja sitten odottelimme deittiämme Knutia. Knut vei meidät katsomaan hirviä. Ja kyllä me niitä sitten nähtiinkin! Ehkä 50 yksilöä :D Näimme myös ahman jälkiä. Se oli hauskaa! Väsyneinä mutta tyytyväisinä ajelimme sitten takaisin Evenstadiin nukkumaan.

Loppuviikko ei ollutkaan enää niin herkkua. Keskiviikkona istuimme koko päivän sisällä, ensin kuuntelemassa luentoja ja sitten lounaan jälkeen siirryimme ATK-luokkaan kokeilemaan excelin ihanuuksia. Sepä oli vasta kokemus :) excel-laskentaa norjaksi. No, pysyimme hyvin kärryillä, koskapa vain seurasimme, mitä Barara teki, ja hyvä tuli, vaikka ei ollut oikeen hajuakaan mitä olimme tekemässä? Myöhemmin kävi ilmi, että Bararan mielestä pysyimme tosi hyvin kärryillä, jopa paremmin kuin jotkut master-opiskelijat :D

Torstai ei tuonut parannusta verrattuna keskiviikon exceliin. Käytimme nimittäin mapparipohjaista ArcGIS-ohjelmaa… Se oli aluksi tosi mielenkiintoista, mutta sitten ne asiat, joita Barara kävi läpi, muuttui niin korkealentoisiksi, että huokaisimme helpotuksesta kun ohjelma viimein ilmoitti, ettei meillä ole oikeuksia jonkun jutun käyttämiseen…

Perjantai olikin sitten melko helppo päivä. Ensin kuuntelimme pari luentoa, sitten keskustelimme siitä mitä kukakin tekee loppuraportikseen. Barara laittoi meidät vaihtarit yhteen ryhmään yhden Aronin kanssa ja meidän tehtäväksi tuli paikantaa hirviä n. kymmenen kertaa ja sitten kirjoittaa siitä kauheat raportit. Mari ehkä saattaa kertoa siitä illalla paremmin, mä en jaksa enää kirjottaa.

Mari aikoo siis päivitellä tämän päivän tapahtumia illalla, jos jaksaa ja toivottavasti se laittais pari kuvaakin :)

Tässä vielä kuva koulukompleksistamme vuorten keskellä, keskellä alhaalla näkyvät rakennukset = Evenstad (Näkyy jos näkyy, kuva on niin pieni)

Tracking radiocollars

Tämän viikon teemana on radio telementry course. Opettelemme siis jäljittämään pannoitettuja tai muulla tavalla VHF/GPS-lähetintä roikottavia elukoita. Kurssi onkin peräti mielenkiintoinen! Ensinnäkin, kurssin vetäjä Barara on aivan huippuopettaja! Se osaa selittää asiat niin, että niistä tajuaa oikeasti. Ja englanninkieliset sanat, joita käytetään.. Ne jopa saattaa ymmärtää.

Aluksi käytiin läpi ihan perusperiaatteita, miksi tällaista jäljittämistä harrastetaan ja miten se käytännössä tapahtuu. Sitten jakauduimme ryhmiin ja lähdimme ulos hyytävään viimaan paikantamaan jonnekin ”piilotettuja” pantoja. Ryhmien kesken oli siis ”kilpailu”, kuka osaa paikantaa pisteen parhaiten.

Mun ryhmä oli hyvin kansainvälinen; yksi originaali norski, yksi saksalainen ja minä.(Se originaali norski olikin aboriginaali islantilainen) Aluksi olin hiukan pihalla mitä tapahtuu. Onneks noi toiset (Ulrike ja se norski-mies) on jo aikasemminkin käyny paikantamas elukoita niin pian pääsin vähän juonesta kiinni. Eka vaan ei meinattu saada mitään signaalia kuuluville… Ja tosiaan, ne lähettimet, mitä me yritettiin paikantaa, oli ihan vaan VHF-lähettimiä. Ei siis mitään GPS-juttuja vielä.

Me otettiin ensin kolmesta eri paikkaa signaalit (käytettävät metodit ei ole muuten kauheen tieteellisiä ;) ) ja sitten katottiin, kohtasko signaalien antamat suunnat toisiaan (olinpaikka ja signaalin suunta piirrettiin siis karttaan). Jos, niin hyvä. Vielä parempi olis, jos ne kohtais toisensa mahdollisimman lähellä toisiaan. No, me päätettiin ottaa vielä neljäs signaali :)

Sitten sisälle lämpimään katsomaan tuloksia… Ne tulokset ei taida kestää päivänvaloa.. :D Itse asiassa, en tiedä edes, miten me osuimme, kun mun ja Marin piti lähteä Koppangiin katsomaan hirviä. Ilmeisesti Marin ryhmällä kuitenkin oli kans ollu vähän heittoa niissä signaaleissa, onneksi :D

Ja niitä hirviä sitten, niitä me ei nähty. Me kurvattiin onnellisena Koppangiin ja käytiin ruokakaupas. Sit ruvettiin miettimään et missähän se bussi on, mihin meidän piti hypätä. Siellä piti olla bussilastillinen hollantilaisia. Mari päätti soittaa jutusta vastaavalle opettajalle ja yllätys yllätys! Ne oli käynyt jo päivällä… No, me kurvattiin sitten vähemmän onnellisena takas Evenstadiin. Tulipahan taas visiteerattua ”suuressa cityssä”. Huomenna ehkä me sit päästään kyttäämään niitä hirviä.

Meille kerrottiin jo aikanaan silloin ensimmäisenä päivänä että täällä Hedmarkin maakunnassa on ihan hillittömän tiheä hirvikanta ja että nyt talven aikana on sattunut jo tosi paljon hirvikolareita. Mä selasin sitten tänään yhtä metsälehteä, missä silmiini osui vallan omituisia lukuja… Täällä, Hedmarkissa siis, on nyt tänä talvena sattunut erään kolmen viikon ajanjakson aikana 111 hirvikolaria, joissa hirvi on kuollut. Ne kolarit on sattunut joko auton tai junan kanssa. Mun mielestä aika paljon.

Kerromme lisää radio telementry-kurssin tapahtumista ja tuloksista, jos tapahtuu jotain mainitsemisen arvoista. Ainiin! Huomenna me mennään paikantamaan oikeita elukoita :D

Lättyjä ja rose viiniä, normi lauantai siis..

Lauantai ilta-pivän huuma alkaa olla huipussaan!
Me ollaan sinin kaa tänään raadettu ankarasti talous töiden parissa, ollaan siivottu, pyykätty tiskattu ja laitettu ruokaa. Meidän monipuoliseen menuun kuului tänään lettuja jauhelliha täytteellä ja salaatilla. Jäliruoksi tänään tiimi tarjoili lettuja mansikka hillolla, saas nähä mitä kivaa me keksitään niitten lettujen kaa ilta palaksi. Tämä viikko on ollu kohtuu kiireinen.. tiistaina tutustuimme avain biotooppiin... Keskiviikkona syvennyimme ruumiin ja sielun tasapainoon uuden harrastuksemme Yogan avulla. Yoga tunnilla Löydettiin sinin kanssa paaljon lihaksia joita emme tienneet olemassa olevankaan.. Seuravana päivänä olin hyvinkin tietoinen niiden olemassa olosta.. Torstaina käväisimme saunassa ja siä oli jotai ihan outoja, yäk! Eilen meillä oli pienimuotoinen palloilu hetki liikunta salissa muiden kanssa opiskelijoidemme kanssa. Koulussa me ollaan syvennytty villi-porojen, kaloen susien yms sielun elämään.. Ne ei tosin vedä veroja kansantaloudelle tai puutavaran mittaukselle. (mitenkäs mikään koskaa voiskaa olla niiden veroinen???) Ja mapparia on kanssa kova ikävä, olis pitäny asentaa se koneelle ettei tarttis elää näin kauhees mapparin kaipuussa! Tänään suunnitelmissa on jotain hämärää ja jänittävää, ajattelimme sinin kanssa viettää laatu aikaa kahdestaan, saas nähä mitä kivaa me keksitäänkään.. Suksista on tullut yös henki ja elämä.. Täällä paras tapa ja nopein on liikkua suksilla, tosin tällänen tasamaan tallaaja ei oo ihan niin sutjakka noissa ala-mäissä... Eilenkin tapahtui "pieni" pyllädys joen törmää laskiessa.. Tähän elämään vois vaikka tottua.. Jos vaa sattuis rikastuun.. Täällä tulee räntää! ihan kakkaa!! mä en tykkää.. mut on tää vielä onneks paljon lunta jälellä.. Huomenna sää olosuhteita ja omista fyysistä ja henkisistä olosuhteista riippuen me lähetään hiihtämään tonne vuorille.. tai siis ajettaan autolla laelle ja sit hiihdellää siä.. Aateltin pitää sini kanssa suomi iltaa tuolla biotoopisa tänään.. popitetaan suomi musaa ja pelataan bilistä.. pyydetään ehkä myös noi islannin aborginaalit ystävämme mukaan, he kun ovat myös rankemman musiikin ystäviä... Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän raportin..

Rock on luv!