Kevat tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli...

Nyt onkin sopivasti tasan kuukausi aikaa edellisestä tuotoksesta blogiimme. Toivottavasti silti joku jaksaa vielä käydä tarkastamassa, ollaanko me hengissä ;)

Kulunut kuukausi on ollut hyvin, hyvin tapahtumarikas. Meillä on ollut tosi rankkaa koulunkäyntiä, sitten vähän vähemmän rankkaa ja nyt on kolmen tentin rupeama tulossa. Säätila on vaihdellut melko paljon, toisinaan alas on tullut lunta ja räntää puhumattakaan vanhoista ämmistä, ja nyt sitten on ilmeisesti toinen viikko putkeen ihanaa hellesäätä :) Ja, viikonlopuksi on luvattu yli 20 astetta lämmintä! Huippua!

Mistähän sitä aloittas... Hmm, niin. Harvoin Tuomarniemellä on muuten nähty helikopteria parkeissa keskellä pihaa :) Täällä niin tapahtui maaliskuun lopulla. Laitanpa teille kuvan todisteeksi siitä... ;) Kuva on otettu meidän ikkunasta :p Helikopterikotiinkuljetuksen sai eräs tutkija, joka oli ollut pari viikkoa kiinnittelemässä GPS-pantoja saksanhirviin. Kyllä mekin sit joskus ;)




Huhtikuun puolessavälissä, kaiken kiireen keskellä, meillä oli eräänä maanantaina carnivore managementiä. Meille kerrottiin aamupäivällä, että jossain on nähty karhun ja suden jälkiä, ja että me päästäis katsomaan niitä! Jee! Kaiken lisäksi päivä oli tosi kaunis ja aurinkoinen ja lämmin ja niinpä me vietimme ihanan lomapäivän maastossa :)

Eka me ajeltiin jotain 45 km koilliseen päin Evenstadista. Tie oli aika mokkulainen, mutta onneksi meillä oli koulun auto käytössä, niin ei tarvinnut autoa kauheasti surra. Matkan varrella näimme ison ison järven, siitä oli jäät jo lähtenyt. Ja myöhemmin me kuultiin, ettei se ollut jäätynyt edes umpeen asti tänä talvena. Hieno järvi se oli kuitenkin. Ajoimme järven toiselle puolelle etsimään karhun jälkiä, ja sieltähän niitä sitten löytyi, yllättäen jonkun vuoren päältä. Jäljet oli jotain kaks päivää vanhoja ja vähän sulanu, mut kyllä ne silti oli aika vaikuttavat. Jälkien koko ei ollut kovin iso, ei siis ilmeisesti niiden omistajakaan. Niitä siinä aikamme seurailtiin, mutta ei jaksettu mennä kauas, kun ei siellä ollu mitään erikoista nähtävää. Ja sitäpaitsi suden jäljet odottivat katselijoitansa.. Eipä muuta kuin auto ympäri ja matka jatkukoon.


Hieno iso järvi, se on kuulemma 300 m syvä..


Karhun tassun jälki ja avainkortti

Arvoisa oppaamme kertoi, että ei ollut aivan varma missä kohtaa suden jäljet olivat. Sudet olivat kuitenkin ylittäneet tien, millä ajoimme ja meidän piti löytää tämä ylityspaikka. Me ajettiin ylös mutkaista ja melko jyrkkääkin tietä, pois laaksosta ja ihailimme hienoja vuoristomaisemia :) Vasemmalla puolella tietä näimme aivan valtavan hienon vuoren, mikä näytti suunnattomalta jäätelökikkareelta, tai sokerihuurretulta kakkuselta. Pysähdyimme näköalapaikalle ottamaan kuvia tästä sokeritoppavuoresta ja aikamme lumihangessa möyrittyämme jatkoimme matkaa. Me ajettiin jonnekin varmaan sadan kilometrin päähän Evenstadista, tosi hiljaa ja jokaisen elukan jäljen kohdalla pysättiin tarkistamaan, olisko se suden jälki. Saavuimme jollekin sillalle missä oli hienot näköalat ja me haluttiin ottaa kuvia taas tosi paljon. Oppaamme myös kertoi, että nyt me käännytään takas, kun ei ne sudet oo kuitenkaan ylittäny tätä jokea. Siinä sitten sillalla seistessämme opas huomasi yhtäkkiä ne suden jäljet alhaalla joen rannalla. Jee! Emme siis lannistuneet vaan jatkoimme jälleen ylityspaikan etsintää. Se tuntui melko turhauttavalta. Lopulta, ehkä puolentoista tunnin edestakaisin ajelun jälkeen ne jäljet viimein löytyi, toki me olimme ajamassa neljättä kertaa niiden ohi…


Sokeritoppavuori, ~1700 m mpy


Susi on mennyt siitä...

Ei muuta kuin autot parkkiin ja seuraamaan suden jälkiä. Hienoa, viimeinkin jotain toimintaa! Siellä sitten käppäilimme hankikannolla, ainakin metrin syvyinen hanki ja aurinko paistoi. Ei me niitä suden jälkiäkään kauaa jaksettu seurata, kun ne oli muutaman päivän vanhoja nekin, ja ne sudet, ainakin kaksi sutta, saattoi olla jo Renassa asti, minne siitä paikasta on varmaan.. ainakin 120 km matkaa. Päivä alkoi jo sitä paitsi olla pulkassa, ja meidän piti valmistella power point-esityksiä, joten päätimme sitten lähteä takaisin Evenstadiin. Oppaamme ei kuitenkaan päässyt lähtemään vielä, kun se oli omalla Pajerolla liikkeellä ja sillä on automaattilukko autossa ja avaimet autossa sisällä. Se sitten odotteli veljeänsä tuomaan vara-avaimia.. :D

Paluumatkalla oli vielä pakko ottaa lisää kuvia ja sen lisäksi me käytiin vielä Koppangissa ostamassa pakolliset lomajäätelöt, nam :)


Sokeritoppavuori sumussa :)

Nyt en jaksa kirjoittaa enää enempää, kun pitäis lukea tenttiinkin ja kaikkee.

Meille kuuluu siis ihan hyvää tänne, olemme elossa. Marilla tosin tuntuu olevan hiukan kipeä olo. Viime viikolla oli hillittömät bileet täällä, mutta niistä kerrotaan sitten kun jaksetaan :)

Täältä on muuten kaikki lumet sulanu yhtäkkiä pois, hassua.

Heippa kaikille ja haleja! <3