Tracking radiocollars

Tämän viikon teemana on radio telementry course. Opettelemme siis jäljittämään pannoitettuja tai muulla tavalla VHF/GPS-lähetintä roikottavia elukoita. Kurssi onkin peräti mielenkiintoinen! Ensinnäkin, kurssin vetäjä Barara on aivan huippuopettaja! Se osaa selittää asiat niin, että niistä tajuaa oikeasti. Ja englanninkieliset sanat, joita käytetään.. Ne jopa saattaa ymmärtää.

Aluksi käytiin läpi ihan perusperiaatteita, miksi tällaista jäljittämistä harrastetaan ja miten se käytännössä tapahtuu. Sitten jakauduimme ryhmiin ja lähdimme ulos hyytävään viimaan paikantamaan jonnekin ”piilotettuja” pantoja. Ryhmien kesken oli siis ”kilpailu”, kuka osaa paikantaa pisteen parhaiten.

Mun ryhmä oli hyvin kansainvälinen; yksi originaali norski, yksi saksalainen ja minä.(Se originaali norski olikin aboriginaali islantilainen) Aluksi olin hiukan pihalla mitä tapahtuu. Onneks noi toiset (Ulrike ja se norski-mies) on jo aikasemminkin käyny paikantamas elukoita niin pian pääsin vähän juonesta kiinni. Eka vaan ei meinattu saada mitään signaalia kuuluville… Ja tosiaan, ne lähettimet, mitä me yritettiin paikantaa, oli ihan vaan VHF-lähettimiä. Ei siis mitään GPS-juttuja vielä.

Me otettiin ensin kolmesta eri paikkaa signaalit (käytettävät metodit ei ole muuten kauheen tieteellisiä ;) ) ja sitten katottiin, kohtasko signaalien antamat suunnat toisiaan (olinpaikka ja signaalin suunta piirrettiin siis karttaan). Jos, niin hyvä. Vielä parempi olis, jos ne kohtais toisensa mahdollisimman lähellä toisiaan. No, me päätettiin ottaa vielä neljäs signaali :)

Sitten sisälle lämpimään katsomaan tuloksia… Ne tulokset ei taida kestää päivänvaloa.. :D Itse asiassa, en tiedä edes, miten me osuimme, kun mun ja Marin piti lähteä Koppangiin katsomaan hirviä. Ilmeisesti Marin ryhmällä kuitenkin oli kans ollu vähän heittoa niissä signaaleissa, onneksi :D

Ja niitä hirviä sitten, niitä me ei nähty. Me kurvattiin onnellisena Koppangiin ja käytiin ruokakaupas. Sit ruvettiin miettimään et missähän se bussi on, mihin meidän piti hypätä. Siellä piti olla bussilastillinen hollantilaisia. Mari päätti soittaa jutusta vastaavalle opettajalle ja yllätys yllätys! Ne oli käynyt jo päivällä… No, me kurvattiin sitten vähemmän onnellisena takas Evenstadiin. Tulipahan taas visiteerattua ”suuressa cityssä”. Huomenna ehkä me sit päästään kyttäämään niitä hirviä.

Meille kerrottiin jo aikanaan silloin ensimmäisenä päivänä että täällä Hedmarkin maakunnassa on ihan hillittömän tiheä hirvikanta ja että nyt talven aikana on sattunut jo tosi paljon hirvikolareita. Mä selasin sitten tänään yhtä metsälehteä, missä silmiini osui vallan omituisia lukuja… Täällä, Hedmarkissa siis, on nyt tänä talvena sattunut erään kolmen viikon ajanjakson aikana 111 hirvikolaria, joissa hirvi on kuollut. Ne kolarit on sattunut joko auton tai junan kanssa. Mun mielestä aika paljon.

Kerromme lisää radio telementry-kurssin tapahtumista ja tuloksista, jos tapahtuu jotain mainitsemisen arvoista. Ainiin! Huomenna me mennään paikantamaan oikeita elukoita :D